Alakylä
Kylä Kittilässä- Village in Kittilä
 
 
 
 

Lapin Maatalousseuran  ja Alakylän maamiesseuran historiaa. Seura oli monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.

 

 Otteita Alakylän Maamieseuran 50-vuotishistoriikista 14.6.1958, A.A. Neitiniemi

Vuodesta 1902 lähtien oli Alakylässä ja Kaukosessa  toiminut Kittilän eteläosan Maamiesseura. Seuran tehtävänä oli  pääseuransa Perä-Pohjolan Maanviljelysseuran avustuksella järjestää karjanäytelyitä sekä yleisötilaisuuksia, jossa pidettiin esitelmiä. Maamiesseura  ehdotti kyläkuntien puolesta ehdokkaita kunnalliseen  päätöksentekoon, jopa  valtiopäivämiehen valitsijoiksi asti. 
Itsenäinen Lapin Maataousseura perustettiin  Kittilässä 1906. Vuosi 1908 oli seuran ensimmäinen yleinen toimintakausi.  Alakyläläinen kansakoulunopettaja Aleksanteri Fränti oli merkittävä toimija Lapin maatalouseuran perustajien joukossa ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja sekä sihteeri. Fränti  toi mm. siemenperunoita Alakylään ja siitä alkoi perunanviljely Alakylässä, Kittilässä ja koko Lapissa.
Lapin Maatalousseura sai toimintaansa valtion toiminta-avustusta. Toimihenkilöiksi valittiin maanviljelysneuvoja Matti Luhtala, kalastusneuvoja Aabeli Korhonen ja metsäneuvoja Kaarlo Pekka Lepistö, väliaikainen karjatalousneuvojakin oli toiminnassa mukana. Saatiin  toimintaan Lapin kihlakunnan kiertävä maamieskoulu, joka toimi ensimmäisen kautensa Alakylässä. Lapin maatalousseuralla oli myös ojankaivuuneuvoja, joka toimi Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella.

Alakylän Maamiesseura perustettiin  15.3. 1908 Alakylän kansakoululla pidetyssä kokouksessa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maanviljelija A.A. Hakala ja kirjuriksi Ales Puljula, joka toimi yhdistyksen sihteerinä yhtäjaksoisesti seuraavat 20 vuotta. Myös Pietari Anunti toimi myöhemmin kirjurina. Muita  toimikunnan jäseniä olivat perustusvuonna  A.A. Neitiniemi, K.N. Hietaniemi ja A. Hietaniemi, myöhemmin myös T.A. Rantajääskö, T. Hietaniemi, A. Kulpakko, Tuomas Siirtola,  K. Kulpakko, A. Ylitalo.Vuosittain pidettiin 3-5 yleiskokousta sekä saman verran hallituksen kokouksia, yhdistyksellä oli 30-40 jäsentä.  A.A. Neitiniemi toimi Hakalan jälkeen  pitkäaikaksena maamiesseuran puheenjohtajana, hänen jälkeensä Tuomas Hietaniemi.

Yhdistyksen toiminta sisälsi  monipuolista valistustyötä. Toimittiin alan lehtien kuten Pellervon, Maatalouslehden ja Tapio-lehden tilausasiamiehenä ja perustettiin maatalous- ja karja-alan kirjasto maamiesseuran jäsenistön luettavaksi. 1910  pyydettiin ensimmäisen kerran  kyläkuntaan kiertävä mieskäsityökoulu ja naiskäsityökoulu, pidettiiin käsityönäyttelyjäkin.  1912 aloitti kiertävä karjakko toimintansa ja1915 tehtiin aloite Kittilän eteläosan yhteisen meijerin perustamisesta. Karjanjalostusta  kohottamaan perustettiin kylään sonniyhdistys, myöhemmin osuuskunta. Tilastoitiin kylvösiemenen määriä.1919 vieraili Lapin Maamiesseuran kiertävä sepän koulu   yhden kurssin ajan Alakylässä. Hankittiin yhteisiä kylvö- ja muita maatalouskoneita. 1923 perustettiin puimaosuuskunta. 1925  perusttiin Pahtajoen mylly-ja sahaosuuskunta sekä  Alakylän Osuuskauppa

Metsien hoitoa ja  leimauksia ohjattiin metsäneuvojan johdolla, pidettiin esitelmiä kalakannan säilyttämisestä, vuoroviljelystä, hyötyriistan suojelusta, jopa luonnon suojelusta. Vuosien varrella pidettiin monipuolisia mielenkiintoisilta kuulostavia  kilpailuja. Sellaisia olivat turnipsikilpailu, metsänhoitokilpailu, koelypsykilpailu, juurikasvi- ja kasvitarhakilpailut, perunanviljelykilpailu, turvepehkun valmistuskilpailu,  uudisviljelykilpailu, peltojen ruokamullan syvennyskilpailu, kesannonhoitokilpailu, hampun ja pellavan viljelyskilpailu, lannanhoitokilpailu.

Maamiesseura otti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiiin, ja toimi edunvalvoja tukkisavottojen  ja maanviljelyksen yhteensovittamiseen samoille alueilla, porojen tekemiin vahinkoihin heinäsuoville ja niityille ja  1906 lakkomellakoiden häiriötekijöihin. Maamiesseura koetti ratkaista poronhoidon ja maanviljelyksen välisiä ristiriitoja kahteen otteeseen myös 30-luvulla, tekemällä  ehdotus korkeimmista sallituista poroluvuista Ounasjoen molemminpuolisille paliskunnille.  Yleisissä kokouksissa käsiteltiin  myös terveydenhoidollisia asioita  ja ehdotettiin  aiempaan tapaan paikallisia henkilöitä kunnallisiksi toimihenkilöiksi  ja verotuslautakuntaan. 1912 johti Maamiesseuran aloite  Alakylän osuuskassan perustamiseen. 1914 liittyi Alakylän Maamiesseura Metsänhoitoyhdistys Tapio -seuran jäseneksi. Maamiesseura  varautui vuosien 17-19  yhteiskunnalliseen rauhattomuuteen  ja elintarvikepulaan  hankkimalla mm.siemenviljaa. Hankinnat rahoitettiin osuuskassalta saadulla lainalla ja myytiin tarvitseville alhaisella hinnalla.  Huolto- ja suojelutoimenpiteitä tehtiin yhteistoiminnassa suojeluskunnan kanssa myös talvi- ja jatkosodan aikana.

Lainsäädäntöön tuli 1917 itsenäistymisen myötä muutoksia, demokratia kehittyi. Vuonna 1918 astui voimaan uusi kunnallislaki ja kunnanvaltuustolaitos  sekä uusi yksityismetsälaki, joiden merkityksestä pidettiiin yhdistyksessä esitelmiä.

1920-30-luvulla Alakylän Maamiesseura osallitui yhä laajempiin yhteiskunnallisíin asioihin ja pohti kysymyksiä, joita osin 2013 pohditaan, kuten alueellista saavutettavuutta ja kuljetusta.

1922 Alakylän Maamiesseura otti kantaa Lapin rautatien suuntakysymykseen. Rovaniemi-Kemijärven rata voitti Rovaniemi-Ounasjoki-Kittilä -Sodankylä-suunnan liikennetiheyksien perusteella.  1922 pidetyillä maakuntapäivillä  päätettiin  perustaa Lapin Kansanopisto Sodankylään ja oppikoulu Kittilään. 1923-1924  olivat keskeisimpiä kysymyksiä Etelä-Lapin poikki kulkevan   eli yhteismaantien saaminen. Poikkimaantie oli tärkeää mm. teolisuuslaitosten, malmin ja metsätalouden kuljetustarpeiden takia jo 20-luvulla. 

1930 ehdotettiin Lapin maatalousseuraan pääpaikaksi Sodankylää Kittilän sijaan, mitä kittiläläiset vastustivat.   1939-41 jätetiin Jakokunnan ja Kalastuskunnan yhteisalueiden hoito niiden erikseen valituille hoitokunnille. 1947 tehtiin aloite palosuojeluyhdistyksen ja kaluston saamisesta Alakylään.Saatiin hankittua kaksi paloruiskua, toinen Alakylän kansakoulupiiriin, toinen Kokkovaaraan. Ruiskut sijoitettiin kummankin kansakoulun tontille  tehtyihin suojarakennuksiin.

 Alakylän väestö omaksui Aleksanteri Fräntin aatteet, opit ja elämänarvot ja tahdon tulla toimeen omalla ahkeralla työllä. Alakylän tilat olivat hyvin hoidettuja ja kylän maisemakuva erittäin kaunis. Alakylästä kehittyi yksi Kittilän elinvoimaisimpia kyliä, kirjoittaa Aarne Nikka kirjassaan  Suomen pohjoisimman Oppikoulun historiaa.

 
 
 
 
Sivujen sisällöstä ja päivityksestä vastaavat kyläyhdistykset tai kylien toimijat. Kylän www-sivut on tuotettu Kittilän kylähankkeen aikana. Lisätietoja www.kideve.fi.